#Kullervo – making of pt. 3 Ensi-ilta!

Ensi-ilta koettu!

Harjoitusperiodi vilahti yhdessä hujauksessa. Yhtäkkiä sali olikin täynnä yleisöä. Harjoituksia on ollut sen verran, että kuviot alkavat olla selkärangassa ja Kullervo itsessään nyt on tullut esitettyä jo niin useasti, että sitä ei juurikaan enää tarvinnut miettiä.

Oopperan kuoron miehet muodostava noin kolmasosan kuorosta. Meillä amatööreillä on ajoittain vähän rankkaa ammattilaisten kanssa, kun aaltopituudet keikkaan valmistautumisen kanssa ovat niin erit. Itse haluaisi erikseen keskittyä ja hoitaa asiat viimeisen päälle, mutta toisille tämäkin ensi-ilta vaikutti olevan lähinnä työpäivä muiden seassa. Ammattilaiset eivät myöskään täysin jaa YL:n näkemystä Kullervosta. Heidän avullaan äänenvoimakkuudessa saavutetut ennätykset maksetaankin kuoro-osuuksien yhtenäisyyden ja tarkkuuden heikkouksina. Onneksi tämä on kuitenkin tässä produktiossa vain yksi osuus kuviota ja haittaa luultavasti muutenkin ehkä lähinnä vannoutuneimpia Kullervo-entusiasteja.

Tanssijoihin ehtii lavan puolelta kiinnittää harmillisen vähän huomiota. Tanssi on muutenkin varsin tuntematon taiteenmuoto itselleni. Tanssijoilla oli ensi-illassa kuitenkin selvästi latausta ja keskittymistä mukana tavallistakin enemmän ja ne pienet pätkät mitä silmäkulmasta ehti nähdä, olivat vaikuttavia. Kullervosta onkin Tero Saarisen käsissä muotoutunut  tanssiteos, joka on tietysti melkoinen harppaus uuteen suuntaan perinteiseen konserttiesitykseen nähden. Toivottavasti tämänkin vuoden versio tulee johonkin talteen, että sen pystyisi itsekin katsomaan jossain vaiheessa ns. yleisön puolelta.

En ole koskaan ajatellut Kullervoa varsinaisena ohjelmamusiikkina, mutta myös orkesteriosat kertovat ja kuljettavat Kullervon tarinaa vahvasti. Mieskuoro vain kuittaa homman loppuun. Keskimäärin en pidä ohjelmamusiikista, mutta se voi johtua vain siitä, että se ei kovin usein ole kauhean hyvää. Ohjelmamusiikissa yritetään kuvata musiikin keinoin jotain tarinaa tai tapahtumaa ja keskimäärin se kuulostaa itselle lähinnä nololta osoittelulta. Straussin Kuolema ja kirkastus on jäänyt mieleen yhtenä kiusallisena esimerkkinä tällaisesta. Kullervo ei kuitenkaan tee kompromisseja musiikillisuuden suhteen, joten tarinallisuudesta ei tällä kertaa ole haittaa. 

Odotan innolla seuraavia esityksiä. Ensi-ilta oli oikein kiva, mutta parannettavaa löytyy vielä. Yleensä toinen esitys on produktioissa se kaikista heikoin, mutta toivottavasti vaara onnistutaan tällä kertaa välttämään. Valot, koreografia ja puvustus yhdistettynä musiikkiin tekevät tästä Kullervosta aivan omanlaisensa kokonaisuuden, jota voi suositella täysin varauksettomasti kaikille. Lippuja myöhempiin esityksiin löytyy vielä jonkin verran. 

Loppuun hakkeri 90-luvulta ja kalevalainen avaruuskokki valmiina ensi-iltaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s