Ernest Cline – Ready Player One

Olin juuri lukenut pohjille Steinbeckin pienoisromaanit ja kaipasin seuraavaksi kirjaksi jotain kevyttä. Valitettavasti Ernest Clinen Ready Player One osoittautui lähinnä köykäiseksi. Odotukset olivat kieltämättä korkeammalla, koska kirjan takakansihehkutuksien lisäksi olin kuitenkin kuullut ihan oikeidenkin ihmisten viihtyneen kirjaa lukiessaan.

Ready Player One laittaa kaiken nörttikortin varaan. Kirja kertoo lähitulevaisuudesta, jossa maailman suurin nörtti on rakentanut maailman suurimman nörttiunelman: virtuaalitodellisuuden, jossa ihmiset voivat kerätä kokemuspisteitä Keskimaassa ja lentää lohikäärmeellä seuraavalle planeetalle, joka pohjautuu League of Legends -pelin maailmaan tms. Virtuaalitodellisuuden rakentanut James Halliday sisällytti peliinsä myös jättiläismäisen aarteenmetsästyksen, jonka palkintona on koko Hallidayn surrealistisen suuri omaisuus.

Pelin päähenkilö Wade Watts on omistanut koko teinipojan elämänsä aarrejahdille. Hän lukee läpi Hallidayn päiväkirjoja, katsoo Star Wars -elokuvia ympäri ja ympäri ja opettelee loputtomasti pelaamaan 80-luvun retropelejä. Kirjan loputkin päähenkilöt ovat teini-ikäisiä ja Cline antaa tämän näkyä kaikessa henkilöiden välisen vitsailun korniudessa ja menon yleisessä keskenkasvuisuudessa.

Tai näin haluaisin uskoa, jos minulla olisi minkään sortin luottamusta Clinen kykyihin kirjailijana. En päässyt Ready Player Onea loppuun saakka vaan lopetin noin ensimmäisen sadan sivun jälkeen. Muistan lukeneeni ajatuksen, että jokainen kirjailija kirjoittaa ensimmäisen kirjan itsestään. Clinen romaanissa se paistaa läpi aivan kohtuuttoman pahasti.

Kirja on sekä kirjoitettuna tekstinä että tarinana kiusallisen kömpelö esitys. Itseterapian ja toiveidentoteuttamisen määrä liikkui jossain sietämättömän ja fan-fictionin välimaastossa ja retronörttikulttuurin taukoamaton ruoppaaminen kävi puuduttamaan hyvinkin väkevästi. Jos edes joku asia kirjassa antaisi syyn ajatella, että tarina nyt vain kerrotaan jokseenkin dorkan 18-vuotiaan näkökulmasta ja tämä scifi-maailma nyt vain on autistisen neron rakennelma, mutta kaikki oikeastaan viittaa lähinnä siihen, että Ernest Cline ei nyt ainakaan vielä vain ole hyvä kirjoittaja.

cline2
No shit.

Jotkut tästä ovat todistetusti nauttineet, mutta itse en siihen pystynyt. Ei jatkoon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s