Romeo vs. Julia

Blogin perustaminen on loistava tekosyy tsempata kaiken sellaisen kulttuurin suhteen, jota normaalisti on laiminlyönyt ankarasti. Teatteriin minulla on ehkä vähiten kosketuspintaa. Pystyn käsittääkseni laskemaan sormilla kerrat, joita olen ollut teatterissa. Pieni korjausliike siis on paikallaan.

Kävin katsomassa Teatteri Jurkassa Shakespeare-mukaelman Romeo vs. Julia. Teatteri Jurkka on 50-luvulta asti toiminut huoneteatteri, jonne mahtuu muutaman näyttelijän lisäksi ehkä yksi tavara rekvisiittaa ja noin 50 henkeä yleisöä. Tunnelma on vähintäänkin intiimi. Romeona vanhoja aikoja muisteli Erkki Saarela ja Juliana Marja-Leena Kouki. Ohjaus oli Laura Jäntin. Käsikirjoitus Lauri Sipari ja Liisa Urpelainen.

Näytelmän ideana on tutkia skenaariota, jossa rakastavaiset eivät kuolleetkaan hautakammioon vaan juoni toimi sittenkin. Vuosikymmeniä myöhemmin nuoret rakastavaiset kohtaavat sattumalta juna-asemalla, vähän vähemmän nuorina ja kenties myös vähemmän rakastuneina. Hautakammiopaon jälkeen on elämää ehtinyt tapahtua paljon. Pysähtyneitä junia odotellessa Romea ja Julia lähtevät syömään ja muistelemaan menneitä. Syrjähypyt, etääntyneet tyttäret ja vuosia piilotellut salaisuudet käydään läpi. Suuria tunteita koettiin, eikä nältä välttynyt täysin yleisössäkään.

Väliin oli siroteltu Shakespearin tekstiä alkuperäisestä näytelmästä, jopa varsin onnistuneesti. Ajoittain rinnastukset nykyhetken banaliteetin ja Romeon ja Julian muistot Shakespear-nuoruudesta olivat tarpeettoman osoittelevia, mutta mukaan oli saatu oikeinkin oivaltavia vitsejä. Lainaukset myös rytmittivät esitystä mukavasti ja hoitivat kontekstin luomisen tehokkaasti. Harvan fiktiivisen parin draamaan olisi lähtökohtaisesti yhtä sitoutunut kuin Romeon ja Julian. Tehokas tapa vääntää enemmän käyttöaikaa vähän päälle tunnin esitykseen, ilman että joutuu tuhlaamaan aikaa origin storyyn tai pyytämään yleisöä täyttämään liikaa aukkoja itse.

Vaikka Romeo ja Julia olivat keskenäänkin jo vaikuttava pari, parhaat tehot esityksessä saatiin irti vanhempien ja lasten suhteesta. Perheen neljästä tyttärestä Bianca oli päättänyt lähteä pohjoiseen kiipeilemään öljynporauslautoille ja muuten hylännyt vanhempiensa poroporvarillisen elämän. Bianca oli pitänyt yhteyttä isäänsä ja äitiinsä erikseen ja tällä hetkellä oli kateissa molempien elämästä. Tähän liittyvät tunteet olivat kuusikymppisille Romeolle ja Julialle kaikista yhteisintä ja ajankohtaisinta surua, josta Kouki ja Saarela ottivat tehot vakuuttavasti irti. Voimakasta tavaraa.

Ne harvat kerrat kun olen teatterissa käynyt, olen poikkeuksetta ollut valtavan vaikuttunut elämyksestä. Näin tälläkin kertaa. Teatteri Jurkka vaikutti miljöönä ja ohjelmistossa oli myöhemmin kevällä tulossa esim. Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen pohjautuva esitys, joten eiköhän tänne päädy vielä uudestaankin. 

Jutun oikeat kuvat: Romeo vs. Julia, Teatteri Jurkka, 2017, kuvaaja Noora Geagea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s