William Olaf Stapledon – Star Maker

Joululomalla tuli kahlattua läpi myös William Olaf Stapledonin Star Maker. Kyseessä on lähes vanhimman koulukunnan kosmista scifiä. Kirja on vuodelta 1937 ja ollut aivan selkeästi edellä aikaansa. Meno on kuin parhaissa psykedelia-pulpissa. Ideot ovat suuria ja ajattelussa ei liikoja pidäkkeitä harrasteta. Koska kirjan ideana on kuljettaa lukijaa mukana oivaltamassa ja oppimassa kertojan kanssa, koitan olla paljastamatta alkua lukuunottamatta kovin tarkkaan itse tapahtumia.

Kirja alku on periaatteessa hiukan hämmentävä, kun satunnainen brittimies irtautuu selittämättömästi ruumiistaan ja lähtee sielunvaellukselle halki ajan ja paikan. Kertoja suhisee läpi avaruuden ja sattumalta törmää ihmisenkaltaisten avaruusolioiden asuttamaan planeettaan. Sielunvaeltajana hän osaa myös telepatian konstit ja alkaa tutustua planeetan humanoidiasukkaisiin matkustaen peukalokyytiläisenä heidän ajatuksissaan. Kertoja löytää sukulaissielun paikallisesta filosofista, jonka kanssa tutustuu maailmaan ja seuraa yhteiskunnan rappeutumista. 

Star Makerin edelläkävijyyttä on nykylukijan vaikea sisäistää. Jo ensimmäisellä planeetalla esimerkiksi kohdataan efektiivisesti langattoman internetin kautta välitetty virtuaalitodellisuus. Kontekstina Cambridgen yliopiston matematiikan laitoksen kavereita käyttämässä mekaanista laskukonetta samana vuonna kun Star Maker julkaistiin:

Suurten, mutta täysin selittämättömien, ponnistuksien jälkeen kertoja ja uusi kumppaninsa oppivat yhdessä irtautumaan filosofin ruumiista. Tämän jälkeen he lähtevät avaruuslennolle tutustumaan muihin jännittäviin planeettoihin ja niiden asukkaisiin. Kirja alkaa tässä vaiheessa kerätä kierroksia ja taustalla olevaa kuviota aletaan vähitellen avata. Sielunvaelluksen taustalla vaikuttavat mysteeriset voimat ja matka ei tapahdu pelkästään sattumanvaraisesti. Matkalaiset ohjautuvat uusiin maailmoihin sielujen sympatian avulla, joka vetää heitä aina uuteen ja askeleen verran erikoisempaan maailmaan. Jokaisen vierailun aikana he tutustuvat uusiin kansoihin ja saavat myös lisää matkustajia sielupalloonsa. Uusien jäsenien ansiosta sielunvaelluskollektiivin ymmärrys ja mielikuvitus laajenee jatkuvasti ja pystyvät ohjautumaan yhä kehittyneempiä ja vieraampia kansoja ja planeettoja kohti.

Tätä matkaa seurataan lähes kirjan loppuun saakka. Väliin mahtuu kosmisia sotia ja vähitellen skaala muuttuu yksittäisten filosofien moikkailusta galakseja käsittäviin sfääreihin. Lopulta matkalaiset pääsevät todistamaan universumin lämpökuolemaa ja jopa aikoja tämän jälkeen. Stapledon ei todellakaan pelaa napeilla, vaan nupit ovat kaakossa ja kaakko etelässä jatkuvasti. Kirjan visiot ovat jopa nykypäivänä ennakkoluulottomia ja Wikipedian mukaan harras kristitty C. S. Lewis olikin todennut, että kirjan loppu on ”silkkaa saatananpalvontaa”.

Kaiken tämän jälkeen jotenkin olettaisi, että kirja olisi mielenkiintoinen. Valitettavasti Star Maker on kuitenkin lähinnä järkyttävän pitkäpiimainen ja sen lukeminen tuntuu kestävän niin kauan, että se lämpökuolemakin alkaa tuntua ajatuksena mukavalta vaihtelulta. Ideat ovat tarpeeksi jännittäviä ja jatkuvasti syvenevä mysteeri juuri sen verran kiinnostava, että lukemista tulee jatkettua, mutta lukemisen jälkeen päällimmäisenä tunteena jää pintaan helpotus, että nyt se on valmis. Sulka hattuun -tason elämys.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s