Niin & näin 4/2016

Niin & näin on lehti, jonka jokaisesta numerosta jokainen tilaaja varmasti laittaa jotain sosiaaliseen mediaan. Sen verran tapaus kuitenkin aina on kyseessä. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, on paksu, painettu kiiltävälle paperille ja täynnä sekä mielenkiintoisia artikkeleita että nykytaidetta. Lisäksi filosofisen aikakauslehden signalointiarvo on sen verran korkea, että tietysti sillä pitää jotenkin leveillä. Suomen kuvalehti on ihan paperia tähän verrattuna.

Numero 91 on kuitenkin hiukan ristiriitainen tapaus. Mukana on mielenkiintoisia juttuja esim. Lauri Viidasta ja romanialaisen elokuvaohjaaja Cristian Mungiun haastattelu on aivan erinomainen. Lauri Viidasta on kirjoittanut esimerkiksi emeritusprofessori Yrjö Varpio (s. 1939). Varpion teksti on juuri niin valmista kuin kuvittelisi pitkän linjan kirjallisuuden professorin kirjoittavan. Yksinkertaisen tyylikästä ilmaisua. Lisäksi lehdestä on selvästi karissut parin vuoden takainen tunnustuksellinen punaväri ja filosofialle tuntuisi jäävän vähän enemmän tilaa. Nykytyöelämää ja esimerkiksi tieteeseen haitallisesti vaikuttavaa kilpailukulttuuria yhä toki kritisoidaan, mutta nykyään ehkä vähemmän aatteeseen ja enemmän ajatteluun perustuen. 

Toisaalta numerossa 91 on mukana harvinaisen paljon ajankohtaista asiaa esimerkiksi scifi-kirjallisuuteen, fanikulttuuriin ja teatteriesityksiin liittyen. Tässä Niin & näin ei välttämättä ole vahvimmillaan. Kulttuurikritiikki ei selvästi ole varsinaisesti lehden ydinosaamista ja tämä näkyy yleisenä heppoisuutena. Numeron scifiin ja teatteriin liittyvät kirjoitukset eivät oikeastaan tarjoa juurikaan mitään uutta tai mielenkiintoista alaa noin muuten harrastelleelle lukijalle. Niin & näin on nostanut riman sen verran korkealle muiden juttujensa suhteen, että tämä heppoisempi sisälty tuntui erottuvan sitäkin selvemmin kokonaisuudesta.

Ylimääräinen erikoismaininta päätoimittaja Tytti Rantasen Jekyll & Hyde -tyyppiselle esitykselle: hän avaa lehden kaikin puolin koherentilla pääkirjoituksella ja sulkee sen niin nokkelan sukkelalla arviolla Antti Nylenin Kauhun ja ulkopuolisuuden esseistä, että lukijan silmämunien liike alkaa muistuttaa sekä rotaation että velositeetin puolesta Telluksen kulkua aurinkokunnassa, näin hiukan tunnelmaa kanavoidakseni.


Numeron taiteilijoina esiintyvät Erica Nyholm ja Vappu Rossi. Nyholmin valokuvataiteeseen en oikein päässyt sisälle, mutta Vappu Rossin tutkielmat ihmiskasvoista ovat vaikuttavia. Mistään feel-good taiteesta ei välttämättä ole kyse, mutta teokset ovat vaikuttavia.

Koska sain vasta nyt luettua tämän vuoden 2016 viimeisen numeron, ei seuraavaa numeroa tarvitse odottaa enää valtavan pitkään. Erinomainen asia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s